IKEA HACK - kultainen sohvapöytä

Aloitin pari kuukautta sitten kultainen sohvapöytä-operaation, jonka lopputuloksen esittelen nyt! Pinterest-selailun kautta päädyin tällaiseen tuunausratkaisuun, joka oli melko simppeli.

Jos tällaista haluaa lähteä kokeilemaan niin ei tarvitse muuta kuin:

- Ikea Vittsjö-sohvapöytäsetin

- 2 pulloa kultaista spraymaalia

- suojahanskat ja maalaustason suojan

Mä en lähtenyt edes mitään pohjamaalijuttuja laittamaan kun tää oli enemmän tällainen kokeilu, en osaa sanoa olisiko pitänyt :D

Tästä lähdettiin! Ensin pöydät kokoon ilman alalevyä ja lasia. Pääsin maalailemaan mun vanhempien kodin takapihalle ja suosittelenkin tekemään homman ulkotiloissa sotkun lisäksi myös hajun takia.

Valitsin maaliksi Maston-merkkisen Hobby-maalin, jonka kyseinen yksilö oli kyllä ihan susi, pullo vuosi ja tiputti maalipisaroita. Yksi pullo ei riittänyt joten hain uuden, ja tämä kuvassa näkyvä oli kuulemma samaa tavaraa uudessa pullossa, toimi myös normaalisti! Korkin väri kertoo maalin sävystä ja tarjolla oli myös kirkkaan kultaista. Myyjän suosituksesta päädyin  kuitenkin tähän, sillä ne kiiltävät eivät kuulemma olleet yhtä kestäviä, vaan tarkoitetty enemmän koriste-esineiden yms maalaamiseen. Kirkas kultainen mulla oli alunperin kiikarissa, mutta tästäkin tuli yllättävän kiva :)

Jouduin kuitenkin odottamaan viikon maalikertojen välillä, sillä pullossa lukee "päällemaalaus puolen tunnin TAI 7 vrk kuluttua" Eli en siihen puoleen tuntiin ehtinyt kun käväisin hakemassa uuden pullon ja 7 päivää odoteltiin. Maali voi ilmeisesti alkaa "kiehumaan" eli muodostamaan kuplia pintaan jos päällemaalauksen tekee liian aikaisin.

Maalit pinnassa! Kuivumisen jälkeen lasi ja alataso paikoilleen, ja eikun käyttöön!

Auringonlaskun jahtausta

Hola pitkästä aikaa! Haikeiden heippojen jälkeen oon päässyt takaisin Suomeen. Koko aupair-kokemuksesta jaan lisää myöhemmin, mutta sen voin sanoa, että tämä kuukausi ylitti mun kaikki odotukset moninkertaisesti.

Nyt jaan kuvia parin viikon takaa kun Espanjan pohjoisosissakin alkoi olemaan oikeasti lämmin. Alkuaika oli aika viileää ja sateista, olipa kerran ihan kunnon ukkonen. Kun lämpötila alkoi pysyttelemään päiväsaikaan +27 asteen tuntumassa päästiin rannalle, joten talviturkki on nyt kastettu merivedessä!

Yksi ilta heitettiin valkoiset mekot päälle ja ajettiin meren ääreen odottamaan auringonlaskua. Käveltiin kivikossa pienellä rannalla kallioiden välissä ja lopulta kiivettiin yhden kallion päälle istuskelemaan. Oltiin melko ajoissa, joten saatiin oikeasti odottaa aika pitkään, mutta ei haitannut näin huikeissa maisemissa. Mun mielestä just tällainen luontomaisema on erityisen upea, koska täällä yhdistyy kaunis kimalteleva vesi ja nurmikko, mutta samalla karut ja mahtipontiset kalliot. Musta paljastui joku kallioihastelija tuolla, kun perhe nauroi mun kuulemma aina ihastelevan kiviä ja kallioita. Lopulta aurinko laski punertavalla taivaalla ja rannalle kerääntyneiden ihmisten odotus palkittiin.

Au pair -tunnelmia Espanjasta

Eka viikko aupair-elämää on takana ja ihan aluksi täytyy sanoa, että mulla on käynyt uskomattoman hyvä tuuri perheen ja kaiken kanssa. Tottakai on uusia ja jännittäviä asioita joihin sopeutua, mutta perhe on auttanut super paljon kaikessa ja tehnyt mun olon mukavaksi ja kotoisaksi. Kirjottelin instagramin puolelle että "Vaikka mun espanjan taidot ei vie paljoo pidemmälle kuin "hola" ja "adios" ja mun vastustuskyky tais jäädä Itämeren puolelle, en oo missään reissussa tuntenut oloa yhtä kotoisaksi niin nopeesti kuin täällä". Jo ekan päivän jälkeen tuntui siltä kun olisin ollut täällä viikon, ja nyt kun oon ollut täällä viikon, tuntuu että just saavuin.

Lensin Helsingistä Madridiin ja Madridista Santanderiin, joka on tän kotikylän läheisin isompi kaupunki ja koko Cantabria-alueen isoin kaupunki. Lento Santanderiin oli tunnin myöhässä ja perille pääsin vasta puolen yön pintaan, onneksi mua oltiin vastassa kentällä. Heti ensimmäisenä iltana (yönä) mulle esiteltiin näiden hieno koti ja sain itse puristettua appelsiinimehua, parasta! Pari ekaa päivää tytöt olivat koulussa ja mä sain totuttautua rauhassa täällä oloon perheen koiran Lolan kanssa. Olin ikävästi vähän flunssainen koko viikon mutta nyt on onneks helpottanut.

Mun tehtäviin ei kuulu mitään lapsenvahtihommia, sillä perheen tytöt on 12 ja 14 vuotiaita.  Halusin nimenomaan perheen jossa lapset on vähän vanhempia, jotta  niiden kanssa pystyy oikeesti juttelemaan. Mun hommiin kuuluu englannin ja tanssin opettaminen. Tytöt on tosi fiksuja, kilttejä ja hauskoja. Muutenkin koko perhe on aivan ihana ja huumori kohtaa hyvin. Mulle järjestetään paljon ohjelmaa ja vaihtoehtoja mitä voin tehdä, ollaan kävelty paljon upeissa maisemissa ja nää kuvat onkin meidän alkuviikon kävelyretkeltä viereiselle vuorelle. Nautin rauhallisesta pikkukylän meiningistä kun parvekkeelta näkyy lehmiä ja välillä kuulee aasin äänekästä ääntelyä, mutta koti on tosi hieno ja moderni. Kiva kombo, jossa viihdyn erittäin hyvin.

Koko aupair-idea lähti tosi spontaanisti yhden kaverin kertoman perusteella ja innostuin kun kuulin, että tätä voi tehdä vain kuukauden ajan. Vaikka kuinka haluaisin olla spontaani, oon sellanen ämpyilijä ja miettijä kaikessa. Tää päätös lähteä tuli aika nopeasti ja heti oli sellainen fiilis että joo, tän mä haluan tehdä. 

Valmistujaisjuhlat

MUSTA TULI TANSSIJA!

Tekisi mieli kuuluttaa tätä ympäriinsä koko maailmalle. Koulun turvan vaihtaminen oikeaan maailmaan jännittää, mutta tanssijan paperit kädessä tuntuu uskomattoman hienolta. Tämä tarkoittaa unelman toteutumista, kovan työn palkkiota ja mahdollisuutta. Mua kiinnostaa kyllä opiskelu tulevaisuudessa tanssin/kulttuurin parissa, mutta nyt on aika pitää vähän taukoa koulusta ja fiilistellä elämää ja sen vaihtoehtoja. Tarkoitus olis työskennellä ja treenata, mutta saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Tällä hetkellä mä istun junassa matkalla kohti lentokenttää, Espanjaa ja kuukauden aupair-pestiä ihanan oloisessa perheessä. Iik!

Meillä oli koulussa päättöjuhla ja todistusten jako, ja seuraavana päivänä juhlistettiin tapahtumaa lähipiirissä rennolla meiningillä mun vanhempien kotona. Vuokrattiin astiat ja tilattiin kakut, mutta pääosa tarjoiluista tehtiin Vivin kanssa itse. Homma onnistui ihan hyvin pienellä improvisaatiolla. Leivoin brownieita, joita oli tarkoitus laittaa noihin vartaisiin mansikoiden ja vaahtokarkkien kaveriksi. En tiiä miten mokasin, mutta mokomat alkoivat kuitenkin murenemaan eivätkä olisi pysyneet vartaissa mitenkään. Kasattiin browniet siis nättiin kasaan erikseen, ja Vivi fiksuna tyttönä levitti suklaata ja marjoja luomuksen päälle, jolloin pinosta tuli oikeasti aika hyvän näköinen!

Leivoin blogissakin jakamallani ohjeella saaristolaisleipää ja Vivi loihti perunasalaatin sekä avokadotahnan. Pella's cafesta tilattu kakku oli herkullinen, mutta ulkonäköä haluttiin tuunata heittämällä päälle lisää marjoja. Seljankukkamehu oli kiva virkistäjä veden ohella ja maljoja kilisteltiin mun The skumpalla eli makealla Gancia Astilla.

Onnelliset vastavalmistuneet!

Brunssiunelmia

Musta on aina upeaa huomata miten lahjakkaita, päättäväisiä ja intohimoisia ihmisiä mun ympärillä on. Hyvä esimerkki on ystäväni Vivi ja Räikäntalon brunssi Ylöjärvellä, jonka tämä nainen päätti järjestää. Vivi ideoi, suunnitteli ja toteutti. Hän teki valtavan duunin itse, mutta haali ympärilleen myös ystäviä apuun sekä muutaman yhteistyökumppanin. Brunssi järjestettiin lauantaina. Parina edellisenä päivänä tapahtui iso konkreettinen työ kauppakäynnin, ruokien leipomisen ja tilan kuntoon laittamisen merkeissä. Kattauksia oli kaksi ja itse pääsin vanhempieni kanssa ensimmäiseen brunssiin nautiskelemaan.  Jäin  vielä auttelemaan toiseen kattaukseen, otin kuvia, täydensin pöytää ja osallistuin loppusiivoukseen. Tällaiset intohimoprojektit on ihania ja niissä on aina ilo olla mukana.

Brunssilla oli tarjolla hapanjuurileipää, kroisantteja, kinkkupiirakkaa, salaatteja, uunimunakasta, hedelmiä, jugurttia ja granolaa, pannaria, porkkanakakkua, suklaakonvehteja jne. Ei mitään liian monimutkaista vaan toimivaa ruokaa, joka oli taidolla, huolella ja sydämellä tehty.

Brunssipaikkana toiminut Räikäntalo sijaitsee Ylöjärvellä ja se on toiminut muun muassa kaupungintalona ja päiväkotina. Monesti purku-uhan alla ollut vanha rakennus on nyt 4H-yhdistyksen käytössä. Brunssi antoi rakennukselle uuden käyttömahdollisuuden ja uskon sillä olleen arvoa paikallisten silmissä. Molemmat kattaukset olivat täynnä, ja näin saatiin kuluja tasattua.

Unelmien eteen kannattaa nähdä vaivaa ja toteuttaa niitä vaikka pienemmässä muodossa ensin. Räikäntalon brunssille jäädään odottamaan jatkoa!

TÄLLÄ VIIKOLLA...

...oon fiilistellyt kesän tuntua. Tehtiin iskän kanssa reissu Plantageniin, sillä mun koti kaipaili vähän kesäfiilistä, eli vihreää ja kasveja! Mukaan tarttui kentiapalmu, tomaatti ja basilika sekä litroittain multaa. Mulla on yksi pieni tomaatti ja basilika parvekeruukussa ja oon jo ihan fiiliksissä että kohta saa "oman pihan antimia" haha. Aloitin myös mun pitkään suunnitteilla olleen projektin tuunata kultainen sohvapöytä.


...on käynnissä tanssin valintakokeet Konsalla. Olin koululla avustamssa ja oli ihan super nostalgista. Kaikki se jännitys, tulosten odottelu ja uusiin ihmisiin tutustuminen palasi vahvasti mieleen kolmen vuoden takaa.

... on käynnissä Tanssivirtaa-festivaali Tampereella. Pyöräilin tiistaina klo 22:30 festarin avajaisklubilta kotiin ja ilmassa oli selkeetä kesäillan/yön tuntua. Parasta!! Jossain kesäpörinöissä mulla tuli samalla super cravings vesimeloniin! Kävin kahdessa K-kaupassa ennen kuin löytyi täydellinen yksilö ja oli kyllä ihan worth it. Kesä tulee!!

...myös esiinnyn edellä mainitulla Tanssivirtaa-festarilla. Upea Sonya Lindfors on tehnyt teoksen Swag Lessons - The Mixtape jota me päästään kahdeksan tyypin voimin vetämään pääosin Tampereen Keskustorilla. Vähän kuumottavaa aina esiintyä kaupunkitilassa jossa katsojat voi olla paikalla ihan sattumalta eikä niiden reaktiosta tiedä, mutta samalla hauskaa ja mielenkiintoista. Aamulehden juttu täältä.

...pidettiin Konsalaisten kanssa meillä brunssi. Mä rakastan brunsseja ja pitkiä aamuja. Kaikki toi jotain hyvää ja mä paistelin mustikka-banaanipannareita.

...päivitin tukkaa kesäkuntoon. Siinä vaiheessa kun hiuksien latvoja vetämällä katkeaa hiuksia, voi olla aika tehdä jotain asialle... Tulevaisuudessa olisi haaveissa sellanen reippaasti lyhyempi tukka, mutta halusin vielä valmistujaisissa heilutella tätä pitkää lettiä.

What's up?

Hellurei pitkästä aikaa!
Istuskelen viettämässä villiä lauantai-iltaa kotisovalla Euroviisujen pauhatessa taustalla. Parasta näissä on ehkä nää super huvittavat suomennostekstit! Tai siis suomennokset on varmaan ihan oikein, mutta suurin osa näistä sanotuksista kuulostaa mun mielestä niin typeriltä suomeksi. Hauskaa :D

Toukokuu on jo puolessa välissä ja mun valmistuminen tanssijaksi häämöttää!! Fiilikset on oudot, haikeat ja ihanat kun unelma toteutuu, mutta Tampereen Konservatorio jää taakse. Tulevaisuus jännittää, sillä ensi vuoden suunnitelmat on isoilta osin auki. Oon aloittanut jo jonkin aikaa sitten kirjoittamaan aiheesta postausta ihan itseänikin varten, sillä haluan muistaa tarkasti tämän ajan mun elämässä ja nämä fiilikset. Tällä hetkellä on hyvät fiilikset. Tää viikko oli koulussa fyysisesti suht rankka, mutta oon jotenkin vaan fiilistellyt kaikkee ja saanut energiaa niin ei edes väsytä.

Koulun treenitunnit tippuvat lukkarista vähitellen, mulla silti on riittänyt kaikenlaista muuta puuhaa. Pidän valmistujaisjuhlat ja niitä oon suunnitellut ahkerasti Pinterest-taulujen kanssa :D Sen verran suunnitelmia mulla on myös kesälle, että valmistujaisten jälkeen lähden kuukaudeksi Espanjan auringon alle au pairiksi! Mun päätös lähteä au pairiksi tuli aika extempore muutama kuukausi sitten, mutta tuntuu tosi hyvältä jutulta tähän väliin. Mua odottaa ihana perhe, mutta uusi kokemus uudessa maassa on tottakai jännittävä. 

Ja sellanen jännä juttu vielä, että mun iholle nakuteltiin vähän mustetta ihka ekaa kertaa hui! (ei tota Pella's-tekstiä vaikka paikasta tykkäänkin hehe). Netta tuli mun henkiseksi tueksi kun puristin penkin reunaa ja tästä koettelemuksesta selvittyäni käytiin Pella'sissa syömässä. Sanoin tatuoijalle että eniten jännittää kun ei tiedä miltä se kipu tuntuu, että jos mun refleksi onkin vaikka potkaista kun aletaan nilkkaan kuvaa laittamaan. Ei onneksi ollut. Välillä sattui enemmän, mutta kuva on sen verran pieni että homma oli nopeasti ohi ja lopputulokseen oon erittäin tyytyväinen!